29 lokakuuta 2014

Synttärimuistoja

 
Tällaisina pimeinä päivinä joudun turvautumaan vanhoihin kuviin jos jotakin tänne blogiin haluan raapustella, uusiakaan en näillä luonnonvalon määrillä osaa ottaa. Jalusta on ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa... No mutta, tässä siis kuvamuistoja esikoisen elokuisilta syntymäpäiviltä. Kamera temppuili silloin ja reippaasti yli puolet kuvista epäonnistuivat, jokunen sentään jäi muistokansioon.
 

 
Neiti halusi viiksiteemaa sekä mustaa ja tummaa pinkkiä juhliinsa, joten sitä laitettiin. Kaverisynttäreille tein Marjan ohjeen mukaan jäätelökakun sekä porkkanakakkua, sukulaisille syötettiin Kinuskikissan ohjeiden mukaisia leipomuksia, suolaista ja makeaa.
 
Jäätelökakku oli vinkeä, mutta suli lämpöisenä päivänä nopsaan pinnasta, vaikka sisältä oli vielä jäässä ja lasten vaikea leikata. Teen joka tapauksessa toistekin ihan takuulla, niin hyvää oli! Tomaatti-charlotta oli myös makoisa, ja juuri sopivan kokoinen reilun kymmenen aikuisen ja muutaman lapsen porukalle. Kerrankin jääkaappiin ei tarvinnut tukea puolikasta voileipäkakun jämää! Cocktail-ruudukkoon sovelsin omanlaiset täytteet kylmäsavulohesta, savukinkusta ja katkaravuista. Täytteet on helppo valmistaa jo vaikka edellisenä päivänä. Pikkusuolapalat maistuvat viinilasillisen kanssa viikonloppuiltana ihan ilman juhlaakin :)  
 
Synttäripäivän kuvia olkaatten hyvä :)









 
Joulukuussa on keskimmäisen neitosen juhlapäivä. Mitähän toiveita neidillä mahtaa olla teeman suhteen...
 
Iloa päiväänne!
 
Anna 

27 lokakuuta 2014

DIY ruusukimppu

 
Pienen neidin kanssa kieputettiin vaahteranlehdistä ruusukimppu, vedettiin saappaat jalkaan ja lähdettiin mummolaan onnittelureissulle pellon poikki tarpoen.
 
 
 
 
Syksyn värjäämistä vaahteranlehdistä saa helposti taiteiltua ikikimpun, tai no ainakin tämän syksyn ajan kimpun, ja värimaailma on juuri sitä aitoa syksyä.
 
Lehti taitetaan leveyssuunnassa kahtia ja aletaan rullata suppuun. Seuraava lehti rullataan ensimmäisen ympärille samalla tavalla taitettuna. Samalla tavalla jatketaan kunnes ruusu on riittävän pullea. Yhtä ruusua varten voit siis käyttää haluamasi määrän lehtiä. Itse taisin tehdä ruusut kolmen lehden paksuisiksi. 
 
Kun lehtiä on omaan silmään hyvä määrä nippu kiinnitetään esimerkiksi rautalangalla, jotta kieputukset eivät aukea. Lopuksi ruusuista kootaan kimppu, joka sidotaan jälleen rautalangalla tai kukkateipillä tms. Itse käytin käden ulottuvilla olevaa mustaa sähköteippiä, jonka peitin kauniillla juuttinarulla. Kimpun alle lisäsin vielä lehtiä ikään kuin kaulukseksi.
 
 
Kimppuunhan voi lisätä kaikenlaista kaunista ja syksyistä, kuten esim pihlajanmarjoja, mustikan- tai puolukanvarpuja, erilaista heinää, kuivatettua vehnää tai pellavakin näyttäisi kauniilta. Itse lisäsin kimppuun muutaman callunan oksan.
 
Alkusyksystä kimpusta saa heleämmän värisen kun lehdet hehkuvat kauniin keltaisina. Tämä on enemmän jo ruskan värinen, ja nyt oikeastaan eletäänkin viimeisiä hetkiä vastaavanlaisen kimpun kieputteluun.



 
Maanantaita kaikille!
 
Anna

09 lokakuuta 2014

Kahden kerroksen väkeä lastenhuoneessa

 
Lupasin viedä teidät kotikierrokselle meille. Paljonhan täällä on sisustuskuvia näkynyt, mutta joitakin muutoksia on tehty pitkin kesää ja nyt syksyn korvalla. Joten katsellaan nyt sitten paremman puutteessa jälleen näitä kotikuvia :) Täällähän minä päivät pitkät pyörin, joten tulee kuvia napattua aina silloin tällöin.
 
Aloitetaan lastenhuoneesta.
 
Iso talo, mutta liian vähän huoneita ja siihen nähden liikaa avaraa tilaa (vaikka sitä ei kyllä koskaan voi olla liikaa...), joten pakko oli kerrostaa. Keskimmäinen sai hyyryläisekseen pienimmän.
 
Periaatetasolla kerros- ja parvisängyt ovat inhokkilistallani, mutta kun näitä vaihtoehtoja ei juuri ollut, päätin kestää. Ja varsinkin kun keskimmäinen on lumoissaan korkealla nukkumisesta, niin mikäs siinä.
 
Kesän lopussa ostimme tori.fi:stä käytetyn mäntypuisen parvisängyn, joka sai autotallissa valkoisen maalin ylleen. Pohjamaaliksi otex ja pintamaalia pari kolme kertaa. Päädyin liuotin ohenteiseen, koska intuitioni sanoi sen kestävän kolhuja paremmin kuin "pehmeämpi" vesiohenteinen kalustemaali.
 
 
Tällä seinällä oli alun perin suuret vaatekaapit, mutta eräänä kesän kuumimpana päivänä purimme ne mieheni kanssa ja roudasimme sivurakennuksen vierashuoneeseen. Hiki valui ja selkä huusi hoosiannaa, mutta siellä ne nyt ovat. Lisäsäilytystila kausivaatteille ym oli enemmän kuin toivottu, mutta lastenhuoneen vaatekaappien siirtyminen muuhun käyttöön aiheutti lumipallomaisen efektin muualle... 
 
Parven alle sijoittuu pienin vielä omassa pesässään. Pinnasänkykin on löytö torista, reilut satavuotta vanha, jo monen monta lasta nukuttanut ihanuus. Etsinnässä on kuitenkin jo isomman tytön sänky, vanha kunnostettava tietenkin.


 
Lipasto kätkee sisälleen keittiöleikkejä, duploja ja keskimmäisen omia aarteita.

 
Vanha vitriinikaappi hankittiin myös kesällä käytettynä, ja freesattiin valkoisella maalilla. Kaappi elää nyt uutta elämää keskimmäisen nukketalona.


 
Paljon mahtuu suht pieneen huoneeseen kun kaikille leikeille ja tärkeyksille on oma paikkansa. Vasemmalle seinälle jää koko seinän levyinen kaapisto, jossa lasiovien takana nimikoidut säilytyslaatikot kätkevät sisälleen tavaroita.


 
 
Nyt ruuanlaittoon ja kuulustelemaan vanhimman neidin ranskan osaamista!
 
 
 

Maailman paras omppupiirakka!

 
Mummun ja fafan ahkerasti meille kantamat omppu pomput ja syksyinen ilma saivat tarttumaan Katjan makoisalta kuulostavaan piirakkareseptiin. Makeannälkä kun iskee, niin silloin on paree, että ainekset löytyvät kaapista juuri samalla hetkellä. Piimää meidän perheessä ei juoda, joten sitä ei ollut, mutta no hätä, mummo riensi piimäpurkin kanssa pellon poikki :) Kiitos äiti-mummo <3
 
 
 
Rasvan määrä piirakassa on huima, mutta harvoin makean nälkää millään loufäteillä taltutetaan, ainakaan täällä meillä ;) Jo taikina oli mielettömän hyvää. Olisitte nähneet reilu 1-vuotiaan onnellisen virneen ja jalkojen teputukset kun hänkin sai taikinaa maistaa :)
 
Ohjeen piirakkaan löydät Katjan ihanasta blogista!



 
Seuraavaksi tehdään vähän kotikierrosta täällä meidän Koivunportaassa!
 
Makoista torstaita kaikille!
 
Anna

01 lokakuuta 2014

Onni on tässä


 Jälleen alkoi uusi kuukausi syksyä. Uskomatonta, että lasten koulu on kestänyt jo puolitoista kuukautta, ja kohta on jo ensimmäisen loman aika. Säät ovat kyllä todellakin suosineet. Aurinkoiset syyssäät ovat parasta mitä luonto voi tässä väriloistossa tarjota. En kaipaa ollenkaan vielä talven tuloa.
 
 

 
Nautin tällä hetkellä kotona olosta pikkuisen neidin kanssa ihan valtavasti. Vanhimman neidin jouduimme viemään päiväkotiin jo vuoden iässä aloittaessani silloin uudessa työpaikassa, ja keskimmäisen kanssa reissasimme sairaalassa ja elimme eristynyttä elämää paossa kaikenmaailman flunssataudeilta ja muilta, jotka siihen aikaan meidän perheen elämää olivat suuria peikkoja. Elämää rytmittivät lääkehoidot osastolla, lääkitykset ja piikitykset kotona, nenämahaletkuruokinnat, pahoinvointi ja alituinen pelko lapsen menettämisestä sekä mieletön väsymys.
 
 
Nyt kolmannella kerralla saan rauhassa päivisin leikkiä pienen kanssa, ja seurata hänen kehittymistään. Saan olla kotona vastassa kun vanhemmat lapset tulevat koulusta. Minulla on aikaa tehdä aamupalalle yllätykseksi köyhiä ritareita tai leipoa lämpimäisiä nälkäisille välipalan kaipaajille. Saan olla läsnä kun läksyissä tarvitaan apua tai harjoitellaan soittoläksyjä. Minulla on mahdollisuus tarjota autokyyti lasten harrastuksiin, ja viedä pientä serkkulaan aamupäiväleikeille tai mummolaan lounaalle. Saan nauttia kodin hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta pienimmän päiväunien aikaan, ja tehdä tällä omalla ajallani ihan mitä huvittaa.
 

 
 

 
Ympärilläni ja elämässäni kaikki on ihanasti, ja olen onnellinen. Olen kiitollinen perheestäni ja kodistani, läheisistäni ja ystävistäni. Siitä, että saan elää juuri tätä elämää. Tämän tärkeyden kun aina vain muistaisi. Osaisi elää juuri tässä hetkessä, ja olla läsnä juuri nyt. Muuta ehtii sitten myöhemmin.
 
Olen lupautunut mukaan erääseen projektiin, jonka tiimoilta olen paljon pohtinut onnellisuutta ja kiitollisuutta siitä mitä itsellä on, kuinka hyvissä kantimissa elämä kulkee, kuinka kaikilla ei niin ole, ja kuinka hirveitä ihmiskohtaloita voikaan olla.
 
Projekti tulee näkymään täällä blogissanikin tämän syksyn aikana, mutta tällä erää ei siitä vielä enempää.
 
 
 
Onnellista päivän jatkoa ihan kaikille <3 
 
Anna
  











23 syyskuuta 2014

Syssyä ulkona and She´s black!


Muutaman syysasetelmat laitettu, ja ihme kyllä ovat vielä hengissäkin! Mulla ei ole tapana kanervia ym paljon istutella, laitan purkit vaan ruukkuihin ja sillä sipuli. Sittenhän ne myös kuivuvat paljon nopsemmin, ja kesän kastelurumba jatkuu edelleen. Sen puolesta kiva, että eilen satoi :)

Lopputunnelma syksystä tehdään takaterassille ja pihalle ulkotulilla. Niitä ei koskaan voi olla liikaa :)







Ja kuulkaa nyt se on musta! Pääovi nimittäin :) Olen rakentamisesta saakka harmitellut sitä, että ei otettu mustaa pääovea ja ihaillut Fridan upeaa mustaa ovea ;). Maalauttaminen on tuntunut isolta ja vaivalloiselta hommalta, kunnes kesällä paikallinen maalarimestari poikkesi pihassa muissa asioissa, ja sanoi homman olevan piisofkeik! Maalari veti ensi pohjamaalin, ja sitten pari kertaa pintamaalin, ja homma oli siinä! Ovi maalattiin vain ulkopinnalta. 

Mies rakensi vielä etukaiteet, ja näin saatiin pääsisäänkäynnistä tosi kiva! Mii laik :)

Jonkin näyttävän ja suuren kranssin oveen ehkä haluaisin, mutta täytyy odotella askartelukärpäsen puraisua ensin... Mustalla taustalla näkisin näin syksyn aikaan pihlajanmarjoista ja mustikanvarvuista sidotun muhkean kranssin...





Jokos Sinä olet laitellut syksyä? 

15 elokuuta 2014

 
Huh, ensimmäisestä arkiviikosta selvitty :)
 
Kesämoodi on saatu käännettyä arkeen, ja näin perjantaina silmätkään eivät tunnu enää painavan tuhatta kiloa. Lääke virkeänä pysymiseen ei itselläni ole todellakaan kahvi, vaan selkeästi riittävän ajoissa nukkumaanmeno illalla! Sen kun muistaisi, niin ei tarvitsisi kärvistellä seuraavana päivänä.
 
 
 
Lasten koulut ovat pyörähtäneet käyntiin hienosti, ja pienimmän kanssa täällä kotonakaan ei aika ole käynyt pitkäksi. Koti on vielä kesäterässä, ja viikonloppuna olisikin ohjelmassa suursiivous. Viime viikonloppuna keskimmäisen huoneeseen haettiin torista ostettuja huonekaluja, jotka ovat tuunauksen alla autotallissa. Niistä siis myöhemmin lisää :)
 
Sipulinkukka vääntää vartensa hurmaavasti kieroon ja söpöydellään ihastuttaa olohuoneessa. Kuvissa olohuonetta ympäröivä kaaos ei näy, mutta uskokaa tai älkää, sellainen täällä vallitsee :)
 

 
 
Pikkuinen hivuttautuu kohti kameran linssiä, ja tahtoo myös kuvattavaksi :)
 
Reipasta elokuista viikonloppua kaikille!
 
Anna