24 syyskuuta 2012

Loppisfynd

 
Eilistä sateista sunnuntaita vietettiin sisäpuuhissa. Pelailtiin ja rakennettiin junarataa pienemmän kanssa sekä askarreltiin. Ruokailutilan kaapin oviin pujoteltiin pihlajanmarjoista somat kranssit. Iskä teki jälleen ihanaa lihapataa, perhekoira suoritti laadunvalvontaa.
 
Viikonloppusiivouksen ohessa vanhat kalusteet tekivät tilaa uudelle tulokkaalle, uusimmalle kirppislöydölleni. Pitkään himoittu ja etsitty kaappivanhus löytyi naapurikylästä ja rahapussille sopivaan hintaan. Myös suloinen höyhenkranssi samaiselta kirppikseltä ja kylältä. En voi olla huokailematta katsellessani uutta silmäterääni. Rakastan kaappia jo nyt, vaikka olemme tunteneet vasta kolme vuorokautta!
 
Reipasta viikon alkua kaikille!
Lukijoita on jo vaikka kuinka, hip hei! Tervetuloa ihan jokaiselle! On ilo huomata, että en kirjottele vain itselleni!
 
 













10 syyskuuta 2012

Syksyinen talkoopäivä

Sunnuntaina meidän pihassa talkookansaa hemmoteltiin upealla kelillä! Kova tuuli ei haitannut, aurinko paistoi! Kasvihuone järjesti talkoot saadakseen ylleen maalipinnan, eteensä pation sekä puuttuvia puuosia. Hienosti hommat etenivätkin, mutta ihan valmista ei vielä tullut. Tänään maalaus jatkuu, mikäli sääherra niin sallii. Talkooväelle tarjoiltiin possu-hirvipataa ála rakas aviomies.
 
Pataruuat ovat ihan parhaita syksyn ruokia. Pata hautuu kuin itsestään liedellä, mitä kauemmin sen parempi. Suuresta padallisesta saadaan helposti ruuat sovellettua myös seuraaville päiville. Suuremmallekin porukalle padassa pyöräyttää päivällisen, ja mikä parasta, sen saa tehtyä lihaa lukuunottamatta oman pihan, tai itse kerätyistä, aineksista!
 
Mikä sinun liedelläsi höyryää syksyisinä päivinä?
 
 


 




Kotiseutua ja markkinoita

Lauantaina lähdimme piipahtamaan Wanhan ajan markkinoille paikalliseen taidekeskus Voipaalaan Sääksmäelle. Kyllä oli kuulkaas upea tapahtuma! Väkeä pilvin pimein ja kojuja jos jonkilaisia. Osa myyjistä oli pukeutunut keskiaikaiseen tyyliin. Myynnissä oli kaikenalaisia käsitöitä, virkattua, neulottua, ommeltua, leivottua, veistettyä ja taottua. Oli keramiikkaa, tekstiiliä, nahkaa, puuta, takorautaa, koruja, ja leivonnaisia. Taidekeskuksen taidenäyttelytilat olivat yleisölle avoimia ja ilmaisia markkinapäivänä.
 
Maahan pudonnet vaahteran ja tammen lehdet sekä navakka syksyinen tuuli teki päivästä syksyisen ja toi tapahtumaan oman tunnelmansa. Voipaalan ja Rapolanharjun alue on mielettömän kaunis ja taidekeskuksen päärakennus on niin kovin kaunis ruutuikkunoineen ja narisevine puulattioineen. Alueella on paljon vanhoja rakennuksia, ja vanhin käsittääkseni 1700-luvun lopussa rakennettu. Voipaalan kartano on valmistunut vuonna 1912.
 
Kannattaa ehdottomasti tulla tutustumaan jos vain täällä päin liikutte! Ja näin paikallisenakin täytyy sanoa, että kotiseutumatkailupäivä oli antoisa. Liian harvoin on tullut täällä(kin) käytyä.
 
Voipaalaan ja näyttelytarjontaan voit tutustua mm. täällä ja täällä.