30 heinäkuuta 2013

Pikku Lillen juhlapäivä

Menneenä sunnuntaina vietimme pienimmän tyttäremme ristiäisiä. Pienen nimi ei tullut kellekkään yllätyksenä, sillä olimme "julkistaneet" nimen jo heti syntymän jälkeen. Hän sai kolme nimeä, ihan kuten molemmat siskonsakin aikanaan. Etunimi valittiin ihan vain sisarussarjaan sopivaksi ja kaksi muuta nimeä ovat lasten isoisomummin nimet. Isoisomummi olisi täyttänyt ristiäisiä seuranneena päivänä 116-vuotta!
 
Päivä oli oikein ihana. Kastetilaisuus pidettiin kylämme tunnelmallisessa, pienessä kirkossa, jonka vieressä asumme, ja varsinaista juhlaa vietimme kotona. Kaikki tarjottavat teimme mieheni kanssa itse, mummu ja mummi toivat pullan ja ihanat keksit. Mieheni teki ensimmäistä kertaa itse voileipäkakun, ja se vasta olikin hyvää! Ohje siihen napattiin Kinuskikissan nettisivuilta.
 
Juhlan väreiksi valitsin valkoisen, vaaleanpunaisen ja haalean violetin. Tulostin kahvipöytään koristeiksi kuvia pikkuisesta, ja kuviin liitin Johanna Kurkelan kauniin laulun sanoja. Kuvat laitoin pöytään rautalangasta taittelemillani "telineillä".
 
Kuvat kertokoon päivän koristeita ja tarjoiluista :)
 
 













Ainutlaatuinen / Johanna Kurkela
Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.



 

15 heinäkuuta 2013

 
Kesä on edennyt jo heinäkuun puoleen väliin. Onneksi vielä on lasten ja miehen lomaa jäljellä, ja sehän tarkoittaa myös äitiyslomalaisen lomaa kun vauvan hoitajia on muitakin :) Vajaan parin viikon kuluttua vietetään pikkuisen ristiäisiä, ja sitä ennen tehtävien hommien lista vain tuntuu kasvavan. Minä puuhastelen sisäjuttujen parissa, ja miehellä on urakkana saada pihatietä reunustava lauta-aita valmiiksi. Saa nähdä miten käy kun juuri vasta haettiin tolpat ja aitamaali!
 
 
 

Valoisat ja aurinkoiset päivät sekä vaalea sisustus on saanut minut kaipaamaan ympärille jotakin tummaa. Vaihdoin yläkerran aulan harmaat sohvapäälliset olohuoneeseen sekä ostin ohuet harmaat verhot alakerran korkeisiin ikkunoihin ja oviin. Valmiiden verhojen mitta ei tietenkään riittänyt, joten tein verhoihin pidennykset itse toisesta kankaasta. Verhot ovat niinkin mielikuvitukselliset kuin ikealaisen Vivanit. Eivät käyneet kukkarolle... Myös laventeli on ruattalainen. Se on nyt pari päivää vanha, ja vielä elossa, ihme sinänsä kun miettii mistä on ostettu. No, annetaan sille mahdollisuus :)
 




Pikkuinen kasvaa kohisten ja ihan liian nopsaan :) Ikää on jo huimat kuusi ja puoli viikkoa <3

03 heinäkuuta 2013

Keittiön avohyllyt

 
Keittiön avohyllyt olivatkin projekti oikein pitkän kaavan mukaan, mutta vihdoin ovat seinällä. Ne kiinnitettiin liitutaulun päälle, joka tuummuudellaan antaa kivaa kontrastia valkoisille hyllyille. Hyllyt ja kannakkeet ovat Ikeasta. Valkoista maalia pintaan ja hieman hiekkapaperilla kulmia kuluttelin.
 
Ojanpohjalta ja tienpientareilta löytyy mitä suloisempia kukkia herkkiin asetelmiin. Nämä söpöisyydet ovat ojakärsämöitä. Vanhat kukkakortit ovat löytöjä ja rakkaita aarteita isoäitini jäämistöistä.
 
Mukavaa kesäpäivän jatkoa ja lämpimästi jälleen tervetuloa uusille lukijoille <3