14 syyskuuta 2013

Foccaccia

Mieheni bravuuri ruokapöytään on maukas, juuri sopivan suolainen ja öljyinen foccaccia. Leivän teko käy häneltä tuosta noin vaan ja aina lopputulos on yhtä herkullinen. Tänään leipä valmistettiin suvun kesken pelattavan STG Trophy golfkisan jälkimuonitukseen lisäkkeeksi.  
 
Ohje on niin hyvä, että haluan jakaa sen teillekin :)
 
 
 
3 dl vettä
1/3 palaa hiivaa tai vajaa yksi pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
n 7 dl jauhoja
1/2 dl oliiviöljyä
2 tl merisuolaa
2 tl tuoretta rosmariinia
oliiveja
kirsikkatomaatteja
 
Liota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola, siirappi ja jauhot. Vaivaa oliiviöljy joukkoon alustuksen loppuvaiheessa.
 
Kohota kimmoisa taikina liinan alla kaksinkertaiseksi.
 
Vuoraa pelti leivinpaperilla tai öljyä hyvin. Kauli taikina ja laita vuokaan. Kohota uudelleen.
 
Painele oliivit ja kirsikkatomaatit taikinaan. Pirskottele päälle oliiviöljy. Ripottele pintaan merisuolaa ja rosmariinia.
 
Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.
 
Oliiviöljyn määrä on tuossa ohjeessa aika nafti, ja sitä saakin pirskotella pintaan selkeästi reilummin niin, ettei leipä vain jää kuivaksi.
 
 

Leipomisiin sitten vaan!

11 syyskuuta 2013

 
Ruokapöytä.
 
Se on ehkäpä meidän perheen tärkein huonekalu. Sen äärelle hipsuttelee unisilmäiset lapset aamupuurolle. Sen äärelle kokoonnutaan iltapäivisin ruokailemaan kun kaikki saapuvat kotiin päivän aherruksistaan. Sen äärellä lapset tekevät läksyjä ja askarteluja. Sen äärellä pelaillaan koko perheen kesken. Sen äärelle kutsutaan ystäviä ja sukulaisia ruokailemaan, ja istutaan iltaa. Sen äärellä miehen kanssa istutaan usein iltaisin teekupposten kanssa ja jutellaan. Sen äärellä tehdään töitä. Sen äärellä istun päivisin kahvikupposen kanssa, kuuntelen hiljaisuutta ja annan ajatusten kulkea.
 
 
Meidän vanha ruokapöytä oli iiihana, vanha klaffi. Ihanan kolhuinen ja elämää nähnyt. Sen äärelle ei kuitenkaan millään saatu mahtumaan riittävästi porukkaa, omaa sakkiakin kun on jo viisi. Etsinnässä oli siis uusi, mutta siinä piti olla särmää vähintään yhtäpaljon kuin edellisessä. Ja kuten aina yleensä käy, etsitty asia kulkee vastaan silloin kun sitä ei edes varsinaisesti ole etsimässä.
 
Paksusta ja vanhasta lattialankusta valmistettu pöytä löytyi antiikkiliike Mirantikin navetasta eräällä kesäisellä mökkireissulla. Samasta paikasta mukaan tarttuivat myös upeat pöytävalaisimet. Käykääpä tutustumassa Mirantikin aarteisiin heidän facebook-sivuillaan... Ihana paikka, ihania ihmisiä.