19 helmikuuta 2014

Tyynynpäällisiä - diy

 
Toiset vaihtavat tukka putkella keväisiä tekstiilejä sisustukseen, minä ompelen tukka putkella vanhoista villakankaista talvisia tyynynpäällisiä. Ostelen aina silloin tällöin kivoilta näyttäviä kangaspaloja sen enempiä ajattelematta mihin niitä käyttäisin.
 
Nyt varastoon oli kasautunut ruskean, mustan ja valkoisen sävyisiä villakankaita. Ja vähän turkistakin, mutta sen sentään jätin odottamaan josko ensi talvena tulisi talvi.
 

Viikonloppuna hain ex-työhuone - sittemmin vierashuone - nykyinen varasto- tilasta isoäidin vanhan singerin ja laitoin sen laulamaan. Helppo tyynynpäällinen syntyy parista suorasta ompeleesta, ilman vetoketjuja ja mitään kommervenkkejä. Kankaasta tehdään ikään kuin tasku, johon tyyny sujautetaan sisään. Sitten kun taas kyllästyy, tai ehtii laulattaa singeriä uudelleen, voi päällisen helposti vaihtaa.
 
Ruskean sävyt ovat nousseet mieleisiksi uudelleen, muutaman vuoden tauon jälkeen.
 

 
Eihän ompelu-urakka ole mitään ilman kannustimia. Kunnon kuppi kuumaa kahvia ja esikoisen tarjoilemia pätkis-paloja :)

 
Singer on alun perin ollut sellainen pöytämalli, siis pöydässä kiinni/pöydän sisällä säilytettävä -malli, you know. Sille ei kuitenkaan ollut uudessa talossa tilaa, joten irrotin koneen pöydästä, käytin piuhan sähköliikkeessä nykyaikaistettavana, ja avot, mulla on ompelukone!
 
Ja tikkaa muuten hyvin!
Eli Isoäiti, jos sieltä pilven päältä tätä luet, niin singerisi on edelleen iskussa ja niin rakas <3 Onhan se pala isoäitiä, vieläpä omassa kodissani.
 
  

 
Pikkuinen kuvausapulainen kurkkii kasan takaa :)
Hän on alkanut nousta kovasti tukea vasten seisomaan, ja keikkuu milloin missäkin! Käsistä tukien neiti ottaa jo askeleitakin, joten täytynee hankkia kävelykärry pikimmiten :)


Välillä voisi ottaa näin rennosti kuin lötkis pupu ;)


"Äitiiii, sä vaan kuvaat noita tyhmiä tyynyjä vaikka mulla on tässä hätä kun en uskalla mennä takaisin lattialle!!"
 
Tällainen tyynyproggis :)
 
Tässä välissä piti käydä kiljumassa telkkarin ääressä kun Suomen poijjaat sivakoivat kultaa!!
Onnea onnea!
 
 
 


Makeanhimo ajoi varaslähtöön

 
Markettiruusut ovat tällä kertaa kukoistaneet yllättävän pitkään. Pitkät vartensa ne kuitenkin menettivät ja pääsivät söpöilemään mieheni Famun vanhaan tinakannuun.
 
 
 
Makeanhimo yllätti eilen enkä pystynyt tai halunnut sitä kauheasti vastustella :)
Koulustahakureissulla koukkasin keskustaan saakka, ja hain marketin pakastealtaasta vehnäpullapussin, kermapurkin sekä pari muuta seuraavaa makean nälkä-päivää odottamaan.
 
Helpot melkein tee-se-itse -laskiaispullat, varaslähtönä.
 


 



 
Pullien kanssa nautin kunnon kupillisen ihanaa kahvia. Mieheni hankki jouluna meille uuden kahvikoneen, Nespresson Latissiman, ja siihen olemme nyt tutustuneet. Miten voikaan kahvi maistua hyvälle! Nespresson kapselit tilataan netin kautta, ja ne tulevat postissa parissa päivässä.
 
Myös kahvimukit menivät osittain uusiksi. Iittalan Sarjattoman mukeja katselin jo kesällä, mutta en niitä silloin raaskinut ostaa. Paikallisessa Cittarissa oli taannoin näistä tarjous, joten nappasin kauppakoriin hyvän setin. Tuota metsä-kuvioista haluan vielä pari lisää, niitä kun oli hyllyssä enää vain yksi.
 
Sarjaton on juuri täydellisen kokoinen muki kahvinautintoon.
 
Hyviä kahvihetkiä keskiviikkoon!
 
Anna

16 helmikuuta 2014

Sanoja ystävälle, sanoja rakkaille

 
Mitä sinulle toivon?
En sitä, että olisit kaunein puu tämän maan päällä.
En sitä, että aina, vuodesta vuoteen kaikilla oksillasi loistaisi kukkia.
 
Vaan että joskus johonkin oksaan puhkeaisi kukka,
että joskus syntyisi jotain kaunista,
että rakkauden sana joskus tavoittaisi jonkun sydämen,
sitä sinulle toivon.
 
 


 
Mitä sinulle toivoisin?
En sitä, että kasvaisit yhtä isoksi kuin puu,
yhtä vahvaksi tai yhtä liikkumattomaksi.
 
Vaan että katsoisit yhä uudestaan ylöspäin,
sinne missä ovat latvat ja taivas.
 
Että jäisit seisomaan
etkä aina ryntäisi eteenpäin.
Että oppisit seisomaan ja kasvamaan
kuin puu.
 
Sillä et sinä ole vielä perillä.
Sinussa on voima,
joka on puussakin: kasvun voima.
 




 
Kauniit ja vahvat sanat: Jörg Zink
 
Jälkimmäisen runon äitini kirjoitti onnittelukorttiini kun valmistuin ylioppilaaksi.
Äiti luki runon juhlassani.
Sanat ovat jääneet ikuisesti mieleeni, ja nyt haluan välittää saman ajatuksen rakkaille lapsilleni.
 
 
Kauniita ajatuksia ja levon voimaa toivon teille kaikille lukijoille ja ohikulkijoille näin sunnuntaina.
 
Anna

12 helmikuuta 2014

Since last time

 
Aika hurahtaa kun on kivaa :)
Kiireinen kotiäiti alias ruuanlaittaja, taksikuski, siivoaja, pyykkääjä, leikittäjä, leipoja ja silleen.
Kuvia napsittu kännykällä, jotta edes joitakin pienimmän, ja vähän isompienkin, virstanpylväitä sekä arkea saa talteen. Mutta jotenkin tykkään tällaisista arjen kuvista, käsiteltynä inasen insta-tyyliin.
 
Pienin oppi edellisen postauksen iltana konttaamaan, ja nyt sitten koiran vesikupit, piuhat, kirjat, lehtikori, you name it, saa kyytiä. Ja äitihän juoksee perässä :) Mutta pienten käsien läpsynä lattiaa vasten on kyllä sydämen sulattava ääni.
 
Mun rakas pikkuinen <3
 
 
 


 


 


 
 
Remppahommia ensi kerralla!
 
Heippulis!