31 maaliskuuta 2014

Pienin

 
"Peukalopotti, suomensotti, oltermanni, kultaralli, pikkulipi ja töpsistä. Siinä on viis höpsistä!"
 
Muskarilaulut raikaa ja pikkuneiti touhottaa sydämensä kyllyydestä. En voi uskoa, että jo 10 kk on takana yhteiseloa tämän ihanuuden kanssa. Hän on kyllä valloittanut kaikkien meidän sydämet, kuinkas muutenkaan <3
 
Tässä hän on tänään aamulla räpsityissä otoksissa.
10 kk 10 kuvaa :)
 









 
Äidin kulta <3

30 maaliskuuta 2014

Kaunis avainnauha

Kauniit ruskeat helmet kimaltavat ilta-auringossa kuluneen puun pinnalla.
Nauha sujahtaa kaulaani kuin koru, sillä koruhan se on, ja kaunis sellainen.
 
Olen jokin aika sitten tutustunut pikkuiseni kautta, (hih ;)) ihanaan korujen tekijään omalla paikkakunnallani. Anniemilian käsissä syntyy taidokkaita kaunistuksia, joista voisin haluta itselleni vaikka mitä! Aloitin hankintani nyt maltillisesti kauniilla ja käytännöllisellä avainnauhalla ;)
 
Voit käydä tutustumassa koruihin ainakin täällä Made by. -facebook-sivuilla.
 
 




Uusi vanha aarre

Eilinen auringonpaiste tuntui vielä illalla kihelmöintinä kasvoilla. Ulkona vietetty tarmokas päivä tuntui myös jaloissa ja uuvutti illalla aikaisin sänkyyn. Onneksi, sillä tänään olikin vastassa pelätty kellojensiirtopäivä...
 
Koko viime viikon järjestelin sivurakennuksemme huoneeseen pientä puotia, kirppistä. Eilinen tapahtuma keräsi ihan hurjasti kävijöitä, paljon enemmän kuin uskalsin odottaa ja toivoa! Kiitos siitä kaikille kävijöille! Vielä jäi pihapuotiin myytävää, ja lisää tulee mummulan aarrekammoista kunhan niitä läpi ehditään käymään. Tarkoituksena on siis pitää kirppispuotia auki kevään ja kesän aikana useamminkin!
 
***
 
Uusi vanha aarteeni.
 
Tai no miehen aarre. Uusi siksi, että nyt se pääsi käyttöön, vanha siksi, että se on majaillut autotallissa jo hyvän aikaa, mummulan kellarissa vuosikymmenet.
 
Arvaattekos mikä se on?!
 
 



 
Vanhat tanskalaiset ja brittiläiset maitopullot ovat myös aarteitani, mutta ei, se se ei ole...

 
Jep, puuta...

 


 
Höyläpenkki :)
 
En ihan ole varma onko se meidän juttu, mutta siinä se nyt nököttää. Kirkas lasi ja metalli antavat kauniin kontrastin kuluneelle ja vanhalle puupinnalle.
 
Tänään on elokuva- ja ravintolapäivä kahden vanhemman lapsen kanssa, joten nyt pesemään unihiekat silmistä. Herra Peabody & Sherman olisi ohjelmassa. Olettekos käyneet katsomassa?!
 
Ihanaa sunnuntaita!
 
Anna


26 maaliskuuta 2014

Kirpputoriostoksia

 
Teimme viime lauantaina esikoisen kanssa pitkästä aikaa kirpparikierroksen. Kahdessa pienessä lähikaupungissa on ihan kivoja kirppareita, ja tällä kertaa kiersimme kaikki mahdolliset.
 
Kaikille lapsukaisille löysimme jotain pientä kivaa vaatetta.
Sisustukseen nappasin mukaan työttömien työpajalta nämä kauniit lasimaljat/-karahvit. Myös harmaa vauvan villapeitto lähti mukaan. Olen torkkupeittojen suurkuluttaja, koosta viis :) Ja tästähän voi ensi talveksi tehdä vaikka tyynynpäällisen!
 
Lopuksi kurvasimme vielä kukkakaupan kautta hakemaan lasimaljoihin täytettä.
 
Kyllä tuo syreeni vaan on niin kaunis. Tästä tuontikaunistuksesta ei kylläkään lähde niin mahtava tuoksu kun kotimaisista, mutta kauneudellaan se kilpailee kotimaisten rinnalla upeasti.
Katsokaa nyt näitä suloisia pieniä terälehtiä!
 
 





25 maaliskuuta 2014

Hat hooks

 
Tein eilen täsmäiskun lemppari sisustusputiikkiini.
Tarvitsin vaatekoukkuja, ja tiesin täsmälleen minkälaiset haluan, ja mistä ne haen.
Tunnelma, tuoksu, fiilis, puitteet, ympäristö...
Need I say more?
 
Conservatory hat hook, löydät täältä.
 





Ensi viikolla järjestän itselleni aikaa lähteä lounaalle Vaihmalaan. Taidan saada seuraa pienestä neidistä, mutta niinhän se on mukavampaa kuin yksinään :)
 
 
Anna

24 maaliskuuta 2014

Hooked

Juu, koukussa.
Sekä aamuaurinkoon että uuteen kameraan.
Aamupalaa en tänä aamuna ehtinyt syödä, sillä tartuin heti uuteen kameraani, jonka akut latasin viime yönä. Kamera on ollut kaapissa jonkin aikaa, jotenkin vanhaan on ollut niin turvallista tarttua. Mutta vanhaan tuli jokin jumi viime viikolla, joten nyt on alettava opetella uutta.
 
Sen enempiä edellisen käyttäjän asetuksia muuttamatta räpsin muutaman kuvan aurinkoisesta alakerrasta.
 
Voi jestas sentään mikä ero! Vanhakin järkkäri oli mulle kova peli, mutta on tässä uudessa ihan erilailla meininkiä :) Vielä kun opettelen tätä kunnolla käyttämään niin hyvä tulee. Kurssi olisi nyt niiiin poikaa...
 
Mitäs mieltä olette tämän aamun räpsyistä? Valoa ainakin piisaa, saattaa olla jopa liikaakin... 
 
Kamera on ihana, kiitos kaunis te siellä kaukana <3

 
 





 
 
Ja nymmää lähren lounaalle :)
 
Moikka!
 
 

09 maaliskuuta 2014

I love Spring!

 
Eilinen auringonpaiste sai olon tuntumaan jo semitoukokuiselta.
 
Kaupasta mukaan tarttui perunanarsissi, ja mummu toi toisen samanlaisen piipahtaessaan keskimmäisen nimpparipäivänä. Koiralenkillä ollessani nappasin mukaani ojanpohjasta suloisia kissavauvoja. Vielä keltaiset tulppaanit ruokapöydällä, niin eihän siihen kevään tunteeseen voi kuin tempautua mukaan.
 
Kaikista vuodenajoista rakastan eniten kevättä. Luonnon heräämistä talviunesta on ihana seurata, ja mikä parasta, kesä on vielä silloin edessä päin!
 
Mikä sinun mielivuodenaikasi on?
 

 

 




 
Vielä löytyy meiltäkin ripaus talvea. Se tuo sisustukseen pehmeyttä, ja itseä miellyttäviä värejä. 
 
 
 

Keskimmäisen huoneessa...

...pikkuremppaa ja vielä pienempää ehostusta.
 
Filippan huoneeseen on syksyllä hankittu ruotsalaiset lasiovelliset kirjakaapit sekä kannellisia säilytyslaatikoita, jokaiselle leikille oma nimikoitu laatikkonsa. Oletteko jo huomanneet, että rakastan järjestystä ;) Täytyy antaa tunnustusta neidille siitä miten hienosti leikit ovat omissa laatikoissaan pysyneet! Uusia laatikoita hankitaan sitä mukaa kun tarve vaatii, sitä sekalaista aarrettakin kun tuppaa aina jostain tulemaan lisää... Jep, taas innolla odotan pääsiäismunista löytyviä aarteita, jotka kaikki siis täytyy säästää. :)
 
 
 
Ovissa valmiina olleet painosalvat vaihdettiin kauniisiin posliinisiin nuppeihin. Suoraan kaappiriviin saatiin näin hieman pehmeyttä ja käyttömukavuutta. Kauniit lintunupit ovat Nordalin.
 


 
Muutaman vuoden takainen itse rakennettu nukketalo on jo menettänyt ovensa. Kauniit ovet, mutta epäkäytännölliset leikissä. Tapetitkin haluttiin vaihtaa kun saatiin paikallisesta tapettiliikkeestä myynnistä poistettu mallikirja, joka on pullollaan kauniita, juuri tämän neidin huoneeseen sopivia sävyjä ja värejä. Nooh, projekti pitkittyi, ja lopulta laitoin tapetit kahden pienen apulaisen kanssa, joista toinen olisi auttanut vähän liikaakin, mm liiman ja mattoveitsen kanssa. Ei siis tullut ihan kaikkein kauneinta jälkeä... Kesällä homma uusiksi.
 
Talossa asuu sulassa sovussa useampi Sylvania -perhe.
 
 

 
Perheen pienimmäinen on kovasti myös kiinnostunut nukketalon pienistä aarteista. Yhden pikkuesineen olen jo kaivanut neidin suusta... Talo olikin siis syytä nostaa lattiatasolta pöydän päälle. Aukeavan katon alta löytyvä vinttikerros vaatii nyt jakkaran leikkiavuksi, mutta mieluummin niin kuin alituinen pelko pienen tukehtumisesta minijuttuihin.
 
 
 
 
Rentoa oloa kaikille!
 
Anna